18. helmikuuta 2015

Mummun aarteita

Ostin joulun jälkeen kerijälaitteen mutta sen käyttöä rajoitti melko oleellisesti vyyhdinpuiden puuttuminen. Ennen kuin raskin laittaa kuutisenkymmentä euroa uusiin vyyhdinpuihin tai aloin metsästää kirppareilta käytettyjä, ajattelin kysäistä olisiko mummulla ylimääräisiä. No olihan sillä! Oli kuulemma jemmannut ne vanhasta kotipaikastaan, omalta äidiltään.



Iäkkäät, eivätkä enää priimakunnossa. Hoitavat kuitenkin asiansa. Vyyhtien keriminen kakuiksi sujuu nyt hetkessä!


13 kommenttia:

  1. Kauniit vyyhdinpuut, kätevät ja arvokkaat :) Miullakin on isomummon vanhat, niissä on hienot sorvatut puuruuvitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näillä perinnearvoa on ennen kaikkea! Ennen taidettiin panostaa yksityiskohtiin enemmän kuin nykyään. :)

      Poista
  2. Onpas kauniit vyyhdinpuut! Noitahan pitäisi ihan ilokseen esillä eikä vain tarvittaessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä noita ihan mielellään ihailee ja käyttää, ja ne tuoksuvatkin vanhalle. :)

      Poista
  3. Nuo vyyhdipuut ovat aarre ! Ihanat patinoituneet ja kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Toivottavasti kestävät vielä pitkään.

      Poista
  4. Kauniit, ja nuo vanhat toimivatkin hienosti. Joskus pitää joku kiinnitys uusia, mutta ne on pikkujuttuja. Itsellä ei ole mummien perintöä, mutta onneksi sain pelastettua vieraan mummun vyyhdinpuut, lapsensa oli heittämässä niitä pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin hyrräävät mutta leveyden säädössä on kankeutta ja tosiaan, kiinnikkeet kaipaisivat jo uusimista. Pikkujuttu ja tekisinkin sen ihan mielelläni. Kävipä sinullakin tuuri, kun sait pelastettua vyyhdinpuut menemästä kaatopaikalle! :)

      Poista
  5. Olen suorastaan kateellinen sinun vyyhdinpuistasi. Äidilläni oli kauniit vanhat vyyhdinpuut, ei yhtä hienot tai vanhat kuin mummosi, mutta silti ottaisin ne mielelläni itselleni. Muistan niiden sorvatut puuruuvit, ja tuolin, minkä selkänojaan ne aina kiinnitettiin. Äitini kuolemasta on kuitenkin kauan eikä kenelläkään ole tietoa vyyhdinpuiden kohtalosta. Ehkä joku päivä vastaan tulee minun vyyhdinpuuni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmin paikka, että äitisi vyyhdinpuut ovat hukkautuneet. Toivottavasti sääkin löydät vielä omat kauniit vyyhdinpuusi! :)

      Poista
  6. Kauniit vyyhdinpuut! Minä sain juuri äidin vanhan kerijälaitteen ja toivoisin vielä saavani käyttööni mummon vyyhdinpuut. Ehdottoman kätevät kyllä olisivat!

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit! :)