26. huhtikuuta 2013

Ne latvialaiset ja arpaonnea

Nyt on latvialaiset lapaset valamiit! Syyskuusta asti niitä oon väännetty välillä ilon ja enimmäkseen ahdistuksen kanssa vaan nyt saa iloita valmiista lapasista. Tai syksyllä viimeistään, kun nämä pääsee käyttöön.


Malli: Graph 117 - District of Kurzeme kirjassa Latvian Mittens (Lizbeth Upitis) // Ravelry
Lanka: Valkoinen Schoppel-Wolle Admiral Stränge 47 g, Musta Drops Fabel 30 g ja punainen 15 g, keltainen Cascade yarns Heritage 5 g, siniviher-kirjavasta Novita Tico Ticosta vaaleansinistä 5 g
Puikot: 2 mm

Kuvittelin peukaloiden neulomisen olevan se viimeinen vaihe ennen tuhannen langan päättelyä vaan sittenpä otettiinkin takapakkia: lapasista tuli hiukkasen liian lyhyet. Siispä purkuhommiin ja lisää pituutta lapasille - eihän nyt tässä vaiheessa enää sovi luovuttaa ja jättää lapasia vain melko hyviksi.

Lapasilla on kokoa sen verran, että mahtuu hyvin toiset kintaat alle. Itse asiassa mulla onkin puikoilla aluslapaset kauan varastossa pyörineestä Nalle marjaretki -langasta. Näistä latvialaisista vasen lapanen on tosiaan jo syyskuussa neulottu peukalon juureen asti ja ilmeisesti kirjoneulekäsialani on syksyisestä löystynyt, kun oikean kintaan alkupuolisko on isompi ensimmäiseen verrattuna. Mutta kyllä minä oon tyytyväinen näihin lapasiin ja siihen että ne on nyt pois keskeneräisten töiden korista. Onkin jo aika saada uutta täytettä sinne.

Muutakin iloista on sattunut: osallistuin Paula Kristiinan blogin 2-vuotis arvontaan ja olipa mukava yllätys huomata onnettaren suosineen minua, jota ei liiemmin hänen taholtaan suosita. Maatuskat on ihan lemppareita ja suklaa maistuu aina! Iso kiitos vielä. :)

11. huhtikuuta 2013

Meet Sophie

Ei ole niin minkäänlaista motivaatiota neuloa niitä latvialaisia lapasia. Puuuh! Ainut lohtu on, että kovin paljon ei enää ole jäljellä toisesta lapasesta. Lohtu jää kovin lyhytaikaiseksi, kun muistan ne peukalot... peukkujen tekeminen kirjoneuleella vastustaa aina. Se pikkunäpertäminen ja kun lankajuoksut ei koskaan tunnu sopivilta. Ja ei, kysymykseen ei tule minkään sortin yksivärinen kompromissi. Ensimmäinen lapanen oli ihan mukava mutta tämä on kai se toisen lapasen syndrooma?

No, nehän olisi varmaan jo valmistuneet mutta otinpa pienen huilin niistä ja tein väliin jotain aivan erilaista. Lähipiiriin on ihan pian tulossa pikkuihminen ja olen miettinyt, mitä voisin hänelle neuloa, kun luvassa on muilta sukulaisilta noin kymmenen peittoa ja 30 paria töppösiä. Villavaatteita en viitsi kesää vasten tehdä, vaikka Suomen kesä nyt onkin mitä on, mutta oletan että ensi kesä ei ole yhtä kökkö kelien puolesta kuin edellinen. Päädyin sitten neulomaan pehmolelun. 


Malli: Sophie (by Ysolda Teague) // Ravelry
Lanka: Cheval blanc Salsa, valkoista 46 g ja vihreää 20 g. Silmiin ja nassuun Novita Miami.
Puikot: 3 mm


Tätä oli oikeastaan aika mukava tehdä. Raajat ja korvat tehtiin poimimalla silmukoita vartalosta ja päästä, joten ommella ei tarvinut. Täytettä lisättiin sitä mukaa kuin neule valmistui ja langat pääteltiin simppelisti pupun sisään pujottamalla. Lanka oli kirjaimellisesti nihkeää neulottavaa mutta varmasti ohjeen kashmir-lankaa helppohoitoisempaa. Olen kovin tyytyväinen, että sain tämän ansiosta pienennettyä lankavarastoani melkein 1,5 kerän verran. Jee! Minun mielestä Sophie-pupu on aika hellyyttävä ja toivon, että tulokas ottaa hänet omakseen. 

Seuraavaksi sitten ne latvialaiset lapaset... kyllä ne sieltä vielä tulee.