26. helmikuuta 2013

Se on siinä!

Haa, vihdoin ja viimein se on totta! Heinäkuusta asti se on odottanut myttyräisenä kaapissa, että joku sen saisi kasteltua ja pingotettua. Luulin tekeväni sen jo syksyllä, vaan ei. Pelotti, että siitä tulee kuitenkin huono, sillä ennen pingotusta se ei istunut päälleni ollenkaan niin kuin olin ajatellut. Kieltämällä ei asiat useinkaan parane ja nyt se on aika esitellä: lähes ufoutunut Still Light -tunikani.


Malli: Still Light tunic (by Veera Välimäki) // Ravelry
Lanka: Drops alpaca, reilu 9 kerää
Puikot: 3 mm Knit Pro Nova metal
Koko: S


Aiemmin toinen tasku jotenkin "kiersi", eikä asettunut paikalleen kauniisti ja se aiheutti ahdistuksensekaisia tunteita. Vaan jälleen täytyy todeta pingottamisen ihme: koko mekko muuttui ihan täysin ja vaikka itse sanonkin, tämä on i-ha-na!

Ostin tätä varten kymmenen kerää lankaa ja koska sitä loppujen lopuksi oli ihan reilusti, neuloin helmasta noin viisi senttiä pidemmän kuin ohjeessa. On nyt sitten varmasti tarpeeksi pituutta tässä jotta voi käyttää sukkistenkin kanssa. Kaikkien reunojen päättelyihin käytin Jeny's surprisingly stretchy bind off:ia ja se kyllä toimii tässäkin mainiosti ja helmakin on mukavan joustava.

Voisin tehdä tämän uudelleenkin, joskus. Ainut asia minkä tekisin toisin on se, että en marinoisi tätä kaapissa puolta vuotta ennen pingottamista! Mukavasti jäi sellainen tunne, että uskallan taas käydä käsiksi isompiikin projekteihin.

11. helmikuuta 2013

Kurpitsa-cookiet

Blogin hiljaisuudesta huolimatta täällä on puikot suihkineet kovasti. Kun on joka tilanteeseen erikseen oma neuleensa (luentoneule kouluun, isompi projekti tiivistä telkkarin tuijotusta varten ja keskittymistä vaativa neulejuttu vähemmän intensiivisiin tv-tuokioihin), niin mistään ei tahdo tulla valmista. Paitsi että nyt valmistui tuo viimeksi mainittu.


Malli: In and out (by Cookie A) kirjasta Sukkia. Rakkaudella. // Ravelry
Lanka: Knitlob's Lair Väinämöinen, 71 g (väri kurpitsa)
Puikot: 2,25 mm Addit

Nämä tosiaan vaativat melko tarkkaakin keskittymistä, kun en millään oppinut ulkoa tuota kuviota. Virheitä tuli heti kun keskittyminen herpaantui mutta mitäpä sitä muutamasta pikkujutusta murjottamaan. Luulenpa myös hoksanneeni yhden virheen oikean sukan kaaviossa tuossa kirjan suomenkielisessä painoksessa.

Ensimmäistä kertaa neuloin Väinämöistä ja tykästyin kyllä ihan valtavasti! Ja tuo värihän on aivan omaa luokkaansa, kuten niin monissa muissakin Väinämöisissä. Lanka on ostettu viime syksyisiltä Oulun kädentaitomessuilta ja silloin näin sen kirkkaana sieluni silmin: kurpitsan väriset Vilai-sukat! Puikoillekin ne pääsivät mutta jokin niissä vastusti niin, että purkuun menivät. Vaan toimiihan tämä lanka näissäkin!

Ja hei, tervetuloa blogin uusille lukijoille! Huomaan, että teitä on tänne muutama tullut vuodenvaihteen jälkeen. :)