16. heinäkuuta 2012

Aurinkoplätty ja tilitystä


Malli: Rising sun doily #7274 (The spool cotton company) // Ravelry
Lanka: Schachenmayr SMC Catania solids, 80 g
Koukku: 3 mm

Virkkaaminen on nyt jostain syystä innostanut neulomista enemmän: olen tehnyt vauhdilla lisää isoäidinneliöitä torkkupeittoa varten ja viikonloppuna tein tämän liinan. En vaan jotenkin jaksa keskittyä pitkäjänteisesti mihinkään ja tämäkin oli ihan parin päivän projekti. Siitä tuli kiva. Eikä ollut edes liian vaikea, vaikka ohjeet oli englanniksi.

Syytän tästä neuleinnostuksen taantumasta aloittamiani Sake-sukkia. Niitä oli hirveän mielenkiintoista neuloa. Myöskin tavallaan työlästä, sillä sellaista se jatkuva palmikkopuikon käyttäminen vaan on. Oli tulossa oikein ihastuttavat sukat mutta voeehan pirulainen, kun ei se ensimmäinen sukka kantapään valmistuttua mennyt jalkaan ilman silmitöntä väkivaltaa. Varren kuvio ei joustanut tarpeeksi kantapään yli vetäessä, vaikka varsi kyllä säären kohdalta oli oikein hyvä. Purkuun siis. Ensi kerralla paksumpi lanka ja isommat puikot, tai jotaki...

Sittemmin olen yrittänyt tuosta Sakeissa käyttämästäni Heritagesta muitakin sukkia tehdä mutta siitä on muodostunut yhdenlainen epäonnen lanka: ihan sama mitä yrittää, niin pieleen tuntuu menevän. Ei siis kai ole ihme, jos motivaatio on alamaissa. Rhombukset minä olen siitä viimeksi puikoille pistänyt eikä vielä ainakaan ole tarvinnut purkaa. Ja nyt koputettaan puuta.

11. heinäkuuta 2012

Pitsiplätty

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla neuloa pitsiliinan. Virkattujen liinojen ohjeitahan on tosi tiheässä  mutta hyvää neuleliinan ohjetta on jo vaikeampi löytää. Äidin vanhoista 80-luvun Kauneimmat käsityöt -lehdistä olen joitain ohjeita bongannut ja alesta löytämässäni viime kesän Novitan lehdessä oli parikin kivan näköistä liinaa.



Malli: Novita kesä 2011, 60. Neulottu valkoinen pitsiliina // Ravelry
Lanka: Novita virkkauslanka, 40 g
Puikot: 2,5 mm

Ihan sievä liinahan tämä on mutta ei kyllä ole tyyliltään yhtään meidän kotiin passaava, joten menee varmaan lahjaksi, ehkä anopille. Yritin kovasti siipalta kysellä, että arvoistaiskohan se anoppi tällaista lahjaa ja aina sain vastaukseksi jotain tosi vaivaantunutta mutinaa jota kyllä suuresti ihmettelin, koska yleensä tuo mies jotenkin kommentoi tekeleitäni. Sitten hän paljasti, että pitsijutut on semmonen asia, mitä hän ei vaan tajua. Nehän on vaan täynnä reikiä ja kaikki näyttää samalta. Varmaan sama, kun että minulta tiukattaisiin mielipidettä työkaluista ja tietokoneen tai autojen osista sun muista ukkojen jutuista. Hehee, voi mies parkaa!

Siinä vaiheessa kun liina oli pingottumassa, siippa katsoi sitä ja meinasi että on se kuitenkin aivan kiva. Siinähän näkyy kuvio. 

Oli tarkoitus tehdä itsellekin tällainen jostakin räväkämmästä väristä mutta taidanpa valita sitä varten jonkin vähemmän romanttisen mallin, esim. Coats & Clarkin Spider web doily voisi olla sopiva jostain paksummasta ja värikkäämmästä langasta jos vaan virkkaaminen (ja vieläpä englanniksi!) sujuu. 

Näin lopuksi koen pakottavaa tarvetta leuhkia ihan vähäsen parhaalla kirppislöydölläni ikinä. Se on aito retroihanuus suoraan 70-luvulta: aris-kattolamppu ja vieläpä pilkkahintaan. Sähköhommat siihen piti tehdä uusiksi mutta se oli pikkujuttu. On se vaan hieno! Jonkinlainen jatkumo kiihtyvälle keltaisuus-villitykselleni.