25. kesäkuuta 2012

Kehruukokeilua

Huomasin tässä vastikään ihan sattumalta, että mummun varastossa seisoi täysin toimivan ja hyväkuntoisen oloinen rukki. Muiden blogeja selaillessa on minullekin hiipinyt pienoinen kehruukuume: pitäisi päästä kokeilemaan! Mummukin innostui, kun ehdotin että hän alkaisi opettajakseni, sillä hän on nuorena tyttönä kehrännyt paljon rukilla ja osaa siis sen homman. 

Torstaina matkustin maalle juhannuksen viettoon ja mummullakin oli sopivasti aikaa opettaa kehruuhommia vasta-alkajalle. Lähtötilanne näytti tältä:


Itselläni oli joitain satunnaisia huovutusprojekteista yli jääneitä villatuppoja, mummu penkoi kaapista vanhan hahtuvakiekon. Näistä tehdään lankaa!

Hahtuvakiekolla aloitettiin ja kyllä se vaikuttikin helpolta ja vaivattomalta. Siis vaikutti, kunnes pääsin itse koittamaan. Langantekele katkesi. Se katkesi, katkesi ja katkesi. Rukki pysähteli ja vaihtoi suuntaa. Miten sitä olikin niin vaikea polkea? Ja samalla olisi pitänyt vielä keskittyä tekemään lankaa.

Meillä muori kehräsi ja nukkui samaan aikaan.

Kyllä se siitä sitten. Polkemiseen alkoi muodostua mukava rytmi ja tuntuma ja hahtuvakin lakkasi katkeilemasta. Hei mää taidankin osata!


Hahtuvan kehrääminen kävi äkkiä melko helpoksi ja sitten me vaihdettiinkin villatuppoon, sillä hahtuvahan on vähän niinku puoliksi valmista. Mummulta se kävi taas tosi helposti, minä tein klönttejä ja möykkyjä. No, sen kerkeää harjoitella toistekin... Jos sittenkin vaihdettais takaisin siihen hahtuvakiekkoon.


Yksinkertainen lanka kerrattiin kaksinkertaiseksi ja lopputuotoksen näette tässä (klikkaamalla isommaksi). Ei kovin kaunista lankaa mutta ihan hauskaa.


Voi olla että ainakin toistaiseksi minun kehräilemiset jää tähän vaikka mummu lupasi rukkiakin lainaan. Haluaisin kyllä oppia mutta voin vain kuvitella sen hukkaan menneen villan (eli rahan) määrän, mitä harjoitteluun uppoaisi, jotenka pidättäydyn ehkä nyt vaan niissä kauppojen langoissa, ainakin opiskeluajan. Haluaisin myöskin tutustua johonkin aihetta käsittelevään kirjaan ennen seuraavaa kehräilykertaa. Värttinällä kehräämistäkin olisi vielä mielenkiintoista kokeilla, joskus...

20. kesäkuuta 2012

Ei ehkä ihan kesähattu

Ostin viime syksynä varstoon yhden kerän hirveän sievän sävyistä ruskeaa seiskaveikkaa myssyä varten. Oli kuitenkin yllättävän vaikeaa löytää sopivaa myssyn ohjetta tämän paksuiselle langalle ja sen vuoksi taisi olla inspiraatiokin vähän kateissa... Nyt oli kuitenkin pakkorako käyttää tämä lanka, sillä koitan päästä mahdollisimman isosta osasta seiskaveikkojani eroon käyttämällä ne torkkupeittoon. Monet langat on olleet jo pitkän aikaa käyttämättömänä niin mitäpä se hyödyttää niitä vielä vuosia alkaa kaapin perukoilla hauduttamaan jos niistä vaikka joskus jotain tekisi. Saahan sitä lisää jos tulee joskus ihan pakottava tarve! Höh. Kaikki vaan armotta ulos! 

Löytyihän se sopiva myssyn mallikin viimein, kun tarpeeksi etsi.


Malli: Bosc hat (by Robin Ulrich) // Ravelry
Lanka: Novita 7 veljestä, 85 g
Puikot: Joustimeen 3,5 mm, muuten 4 mm
Koko: L


Selkeästikään ei ole villamyssyt nyt kesämuodissa. Sen verta huvittuneita katseita loivat minuun ne muutamat henkilöt, jotka vastaan tulivat kun marssin siipan kanssa myssy päässä asunnolta lähipuistoon kuvausreissulle. Eikö muka ole normaalia kulkea juhannuksen tienoilla pipo päässä, mitähäh?!

Sen torkkupeittoprojektin aloitin vähän niinku alusta. Isommalla koukulla ja erilaisella värijärjestelmällä. Peitosta tulee niin riemunkirjava, että sitä ainakin vähän rauhoittaa se kun tekee tuon uloimman pylväskerroksenkin valkoisella. Tai voihan se olla niinkin, että tästä tulee niin kamala väripläjäys, että se tarvitsee pimeän varaston jottei aiheuta pahaa oloa ja mieltä... Eiköhän se paikkansa löydä! Tällä hetkellä on viisi ruutua valmiina ja vielä tosi monta (ohjeen mukaan 43) tekemättä.


Viimeksi tilaamastani Cookie A:n kirjasta pistin puikoille Saket ihanan keltaisesta Cascade yarnsin Heritagesta. Tämä malli on niin hieno, että en vaan malttanut olla aloittamatta...


14. kesäkuuta 2012

Aamunkoi tai sinne päin

Armottoman tikuttamisen jälkeen Daybreak-shaali näki viimein päivänvalonsa. Täytyypä sanoa että propsit vaan niille, jotka jaksaa tehdä näistä ihan huikean isoja ja paljon isompia kuin ohjeessa, minua kun alkoi tämäkin jo tuskastuttaa melkoisesti. Pitihän sitä neulomistekniikkaakin sitten koittaa hioa nopeammaksi kun viimeisimpien nurjien kerrosten neulomiseen meni jotain ylikin puolta tuntia. Tähän saakka menetelmä on ollut kai se norjalainen ja nyt koitin mannermaiseen (continental) menetelmään tehdä tuttavuutta, mutta sehän hidasti menoa entisestään. Ei se vaan onnistu! Olokoot, harjoittelen joskus toiste. 


Malli: Daybreak shawl (Stephen West) // Ravelry
Lanka: Novita Tico Tico 120 g ja Schoppel-Wolle Crazy Zauberball 50 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro Symphonie
Koko: Ohjeen L ja vähän yli, ihan konkreettisesti 47 cm x 180 cm


Äiteen ostama valkoinen Tico Tico loppui kesken loppuvaiheilla mutta lankavarastossa oli vielä vanhojen kerien puolikkaita jäljellä. Eri värjäyseräähän ne toki olivat mutta eipä sitä huomaa. Zauberballia jäikin sitten vielä toiseen huiviin, vaikka ihan mielelläni olisin siitä jo eroon päässyt...


Huivin päättelyyn kokeilin ensin todella joustavaa Jeny's surprisingly stretchy bind offia mutta se jätti huivin reunan ikävän tursuilevaksi. Ravelryssä vinkattiin että hyvä tulee, kun neuloo kaksi silmukkaa oikein takareunoistaan yhteen ja siirtää oikean puikon silmukan sitten takaisin vasemmalle ja taas neuloo seuraavat kaksi takareunoistaan yhteen. Hyvähän siitä tuli ja ihan riittävän eli sopivan joustava!


Ja tällaista nautittiin kuvaussession lopuksi. Olikohan tämä nyt taas sitä itsensä palkitsemista?

4. kesäkuuta 2012

Kesän alkajaisiksi

Ensimmäinen virallinen lomapäivä on aloitettu nautiskelemalla uusia perunoita ja silliä. Postikin ilahdutti tuomalla Cookien sukkakirjan, jonka tilasin aiemmin itselleni palkinnoksi ahkerasta opiskelusta. Haiskahtaa omaankin nokkaan pahasti tekosyyltä, varsinkin kun niitä palkitsemisia on tässä muutenkin ollut pitkin vuotta eri muodoissa, mutta onhan tämä nyt aika ihana!


Minä tulen jotenki jälkijunassa näitten Cookien sukkien kanssa: muut on neuloneet näitä jo paljon, minä en ensimmäistäkään, vaikka Suloisimmat sukatkin hyllystä löytyy. Sukkakiintiö tuntuu olevan nyt vähäksi aikaa täynnä, joten mitään tästä kirjasta ei ihan hetimiten puikoille päädy, vaikka kyllähän tässä sellaisia malleja oli, joita tekisi mieli jo kokeilla (erityisesti Twisted Flower, Pointelle ja Sake). 

Lankakomerossa kerkesi marinoitua viime joulun tienoilta asti kerä Schoppel-Wollen Crazy Zauberballia. En pidä liukuvärjäyksistä mutta tätä oli pakko saada kerä kun sen erikoinen muoto ja nimi jotenkin oudolla tavalla kiehtoivat, mikä nyt ei ole kovin hyvä syy ostaa lankaa, myönnetään... Liukuvärjäysjutuista en pidä siis edelleenkään ja siksi en ole tälle langalle oikein mitään osannut tehdä, mutta nyt se löysi paikkansa Daybreak-shaalin muodossa. Kaverina luonnonvalkoista Tico Ticoa, jota äiti oli ystävällisesti kauppareissullaan minulle noukannut mukaan, kun muisteli minun pitävän ohuista sukkalangoista. Kiitti äiti! 


Minä toivotan kaikille oikein aurinkoisia, lämpimiä ja ennen kaikkea rentouttavia kesäpäiviä!