10. huhtikuuta 2012

Torkkupeitto isoäidin tyyliin

Eilen rohkaistuin viimein kokeilemaan virkkausta, sillä suunnitelmissani on ollut jo pitkän aikaa tehdä isoäidinneliö-torkkupeitto kaapissa lojuvista jämälangoista. Jämälankojahan tosiaan on nyt kovin kirjava joukko, sillä tyhjensin kerrattain innostuksissani äitini lankakorin kaikista epämääräisistä nöttösistä... eli lankoja on aina(kin) 80-luvulta lähtien. Kaikkiaan lankoja on  silti vähemmän kuin muistelin. Käytän peittoon suurin piirtein aran-paksuisia lankoja tai fingering-paksuisia kaksin kerroin.


Isoäidinneliöiden virkkaaminen on minulle ennestään tuttua, sillä tein vuosia sitten, kun nassikka vielä olin, niistä laukut itselleni ja siskolleni äidin avustuksella. Olihan ne mieluisat! Tuosta on tosiaan jo aikaa kulunut eikä virkkuukoukkua ole pahemmin sen jälkeen käsitelty, mutta Novitalla on kyllä niin perusteelliset ohjeet isoäidinneliöitä varten, että ei tarvinnut äitiä konsultoida tällä kertaa. 



Joihinkin jämälankoihin liittyy paljon muistoja ja tunteita. Tämä Novitan Jussi-lanka jostain markka-ajoilta (vyötteessä hinta 10 mk) tuo erityisesti mieleen ensimmäisen neuletyöni, jossa harjoittelin nurjaa neuletta. Se oli kaulahuivi ja äitihän sen kuitenkin hyvin pitkälti teki, kun tytöllä silmukat putoili ja puikot lenteli. Aika tylsää neulottavaahan sellainen edestakasneule kieltämättä on... Lopputuloksena oli ruma, reunoiltaan käppyrä huivi, jossa äidin neuloma tasainen osuus erottui selvästi, mutta ilmeisesti ja kaikesta päätellen jokin innostus siitä syttyi.

Peitto saa valmistua vähitellen sitä mukaa kuin jämälankoja tulee tai alennuslankoja löytyy. Mutta jos nyt kuitenkin vuoden sisällä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit! :)